Synkkien talousuutisten virralle ei näy loppua. Tehtaita suljetaan, toimintaa supistetaan, henkilöstöä lomautetaan toistaiseksi tai irtisanotaan kokonaan. Pandemian vaikutukset talouteen ovat kiistattomat, mutta kaikkien yritysten henkilöstön vähentämiseen tähtäävät toimet eivät suinkaan johdu koronasta.
Jo vuosia yritysten tehokkuuden sekä osakkeenomistajien tuottojen maksimoimiseksi ratkaisua on haettu työn siirtämisestä Suomen ulkopuolelle. Tavoitteena on tietenkin työvoimakustannusten alentaminen. Tämän seurauksena satoja työikäisiä ihmisiä on joutunut jättämään työnsä yrityksissä, joiden tulos, lähes millä mittarilla tahansa mitattuna, on erinomainen.
Näin tapahtuu myös Nordeassa. Siirtokelpoisten toimintojen etsiminen on muuttunut jokapäiväiseksi tavaksi ”kehittää” toimintaa. Tällä viikolla taas uusi erä henkilöstöä on saanut kuulla olevansa työn loppumisuhan alla, kun Nordea on aloittanut yhteistoimintaneuvottelut yhteensä 37 työpaikan vähentämisestä. Lisäksi elokuun puolella annettiin neuvotteluesitykset kuuden henkilön työpaikoista. Kaikki vähennykset kohdistuvat jälleen kerran liiketoiminnan tukiyksiköihin. Neuvottelut on määrä saada päätökseen ennen joulua, jolloin tieto työpaikan menetyksestä tulee henkilöstölle ei toivottuna joululahjana.
Miksi vähennykset eivät näy julkisuudessa?
Henkilöstön edustajilta kysytään usein miksi jatkuvasta henkilöstön vähentämisestä ei kerrota julkisuuteen. Kysyjinä ovat vähennysten kohteena oleva henkilöstö sekä ne jotka sydän kylmänä pohtivat ”Onko minun vuoroni seuraavaksi?” Vastaus on karu; vain riittävän raflaavat luvut ylittävät uutiskynnyksen. Vaikka todennäköisesti otsikoihin pääseminen ei muuttaisi yrityksessä jo tehtyä päätöstä, se nostaisi asian paremmin esille ja ehkä lisäisi harkintaa seuraavia kehityssuunnitelmia laadittaessa.
Erityisesti tilanteessa, jossa työmarkkinoilla on jo entuudestaan työttömiä työnhakijoita reippaasti yli 200 000, on vastuutonta siirtää työtä halvempien työvoimakustannusten perässä Puolaan ja Viroon. Kyse ei siis ole automatisaation tai robotisaation myötä tapahtuvasta työn vähentymisestä vaan työstä, jonka tekemiseen tarvitaan edelleen ihmiskäsiä. Pelkät kädet eivät kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös päätä ja kokemusta ymmärtää kokonaisuus ja erilaisten toimien vaikutukset. Siksi osaavimmat kädet ovat ne, jotka työtä parhaillaan tekevät. Suomessa.
