Arvoisa sattumanvarainen lukija, Nousun pääluottamusmiestoimiston aivonystyröiden yhteistyönä alamme kirjoittamaan blogia. Meitä tulee olemaan sattumanvaraisia kirjoittajia, joista jokainen on vastuussa tekstistään itse. Kuten yleensä blogilla, on hyvä määritellä tällekin tavoite. Minulla se on lisätä ajatuksia siitä, mitä tapahtuu yhteiskunnassa, maailmassa, finanssialalla Suomessa ja mitä tapahtuu Nousussa. Arvattavasti olen tutkinut sitä, mitä hyvän blogin kirjoittaminen vaatii ja mikä on hyvä blogi. Minusta blogi on hyvä, jos siitä on hyötyä lukijalle, ihan millä tavalla vaan. Kuolemanvakavasti tätä ei saa ottaa. Kaikenlainen palaute on tervetullutta kirjoittamisen laadun kohottamiseksi.
Valistunut diktatuuri kestää päivän
Helpotus, mikä ihana tunne, kun taakka harteilta katoaa ja tulee niin kevyt olo. Sellaisen tuntee koin istuessani tärkeässä kokouksessa, sen jälkeen kun Nordean hallituksen puheenjohtaja vaihtui maaliskuussa. Samanlaisen helpotuksen tunteen olin kokenevani myös muiden puolesta, jotka istuivat samassa huoneessa. Paljon puhetta, uusia, aikaisemmin esittämättömiä ideoita ja ajatuksia. Sellaisia, joita ei oltu uskallettu tai kehdattu kertoa. Kuinkahan paljon organisaatioissa on samanlaisia tunteita ja mitä se merkitsee niille tuloksille, joita saadaan aikaan? Mikä on se voima, joka luo ”diktaattoreita”, henkilöitä jotka kuvittelevat aina tietävänsä kaiken ja olevansa aina oikeassa? He eivät siedä arvostelua ja mieluusti luovat tyhjiön alapuolelleen. Usein keräävät ympärilleen myös hovin, joka ihastelee omien etujensa turvaamiseksi keisarimme vaatteita. Ei minulla ole poppakonsteja, joilla tämä estettäisiin, se kuuluu varmaan ihmisluontoon.
Mitä yksinvaltiuden jälkeen? Kaaos tai uusi alku. Omassa yrityksessämme minulla on pitkästä aikaa sellainen olo, että meillä saattaisi olla jotain konkreettista parempaa tulossa. Olen kokenut toimivan johdon jo aikaisemmin olevan kykeneväinen olemaan aidosti jotain, mitä myös kulttuuriohjelmamme edellyttää. Aiemmin omistajien edustajilla ei ollut lupa lähteä pehmoilemaan, yhteiskuntavastuu kun oli sana, jota edellinen puheenjohtaja ei osannut lausua, vaikka yritti. No, yhteiskuntavastuu on varsin löysä termi, se voi tarkoittaa monia asioita. Nordeassa se on lähinnä ollut pakollinen prosyyri, joka on vuosittain pitänyt tuottaa. Paljon kiiltävää paperia, jotta viranomaiset, yhteistyökumppanit ja asiakkaat ovat voineet antaa eettisen toimiluvan operoida pankkina. Oman arvioni mukaan ei ne muut ole sen kummempia kokonaisuutena arvioiden, ainakaan rahoitusalalla. Ehkä olemme jopa olleet muita edellä joissakin asioissa.
Se mitä haluan nyt tapahtuvan ja mistä on ehkä myös aavistus, on keskustelu siitä, mitä on nordealaisten työntekijöiden asema ja heidän tulevaisuutensa. Haluaisin että kävisimme arvokeskustelua esimerkiksi siitä, onko työn siirtäminen halpamaihin ja samaan aikaan asiakkaiden rahastaminen pohjoismaissa toimintaa, joka on vastuullista. Haluaisin myös jatkaa yhteistyötä tulevaisuuden osaamistarpeiden ja niihin tarvittavien polkujen luomiseksi jokaiselle halukkaalle. Työhyvinvointi, tasa-arvo, palkkaus, työelämän ja yksityiselämän yhteensovittaminen, tuttuja teemoja. Listaa voidaan kasvattaa. Minulle on aikaisemmin sanottu, että maksimivoiton tuottaminen osakkeen omistajille on ainoa vastuu, joka yrityksellä on. Olen ollut ääneen erimieltä, minut on kyynisesti hymisten vaimennettu rajoittamalla puheenvuoroa. Toivottavasti uudet tuulet alkavat puhaltaa, jotta ainoa ”storyline”, joka Nordeasta kerrotaan, ei ole se, että säästimme itsemme hengiltä. Toivoa on.
Kari Ahola