En ma enää aja virvatulta,
Onpa kädessäni onnen kulta;
Pienentyy mun ympär’ elon piiri;
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie.
Runo: Eino Leino
Ammattiliitto Union edustajiston varapuheenjohtaja ja Ammattiyhdistys Nousun edustajiston puheenjohtaja Kristiina Widenius on menehtynyt vakavaan ja ankaraan sairauteen. Yllä oleva Eino Leinon runo oli Kristiinan viimeinen lukemani postaus vajaa viikkoa ennen kuolemaansa sosiaaliseen mediaan, kuvaa aika paljon Kristiinaa ja hänen ajatuksiaan viimeisinä hetkinä.
Opin tuntemaan Kristiinan jo 1990-luvulla Nordean neuvottelevien luottamusmiesten koulutuspäivillä ja olimme erittäin usein keskinäisessä sananvaihdossa, yleensä erimieltä. Kristiina oli älykäs, taiteellinen, sosiaalinen ja sellainen ihminen, joka on esimerkillinen kansalainen, muille hyvää tahtova. Vuosien mittaan hänestä kehittyi entistä merkittävämpi vaikuttaja siihen, mitä Nousu on tänään. Hän oli aina valmis ottamaan vastuuta, hän ymmärsi ja kuunteli.
Keväällä 2020 hän sairastui kavalaan tautiin, josta hän vielä tämän vuoden elokuussa ankarien hoitojen jälkeen uskoi toipuneensa. Järkytys oli, että tauti oli kuitenkin saanut yliotteen. Kristiina jaksoi olla siitä huolimatta sosiaalinen, muita huomioiva ja aktiivinen aivan loppuun saakka, tyypillistä Kristiinaa. Jään kaipaamaan Kristiinaa niin kuin moni muukin ja toivon hänen läheisilleen jaksamista suuressa surussa.
Kari Ahola
Ammattiliitto Union puheenjohtaja
Ammattiyhdistys Nousun puheenjohtaja
Kristiinan läheinen kollega
